Józef Ignacy Kraszewski

| kuolinpaikka = - | ammatit = kirjailija | äidinkieli = - | kansallisuus = Puola | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = | suuntaus = | tuotannon kieli = puola | debyyttiteokset = | pääteokset = | puoliso = | lapset = | vanhemmat = | palkinnot = | ehdokkuudet = | uskonto = | huomioita = | allekirjoitus = Podpis Józefa Ignacego Kraszewskiego (Czarna Perełka page002) vector.svg | sivusto = http://www.ignacy.kraszewski.pl }} Józef Ignacy Kraszewski (1812–1887) oli puolalainen kirjailija. Hän opiskeli Vilnan korkeakoulussa ja aloitti runsaan kirjallisen tuotantonsa hyvin varhain saavuttamatta alkuun kuitenkaan menestystä. Oltuaan jonkin aikaa maanviljelijänä ja 11 vuotta toimittajana Vilnassa hän aloitti 1853 Volynian koulujen ylitarkastajana. Varsovassa, jonne hän oli siirtynyt 1860, hänellä oli sekä kirjailijana että toimittajana suuri vaikutus. Vuoden 1863 kapinan jälkeen Kraszewski joutui pakenemaan ulkomaille, jossa hän kirjoitti nimellä Boleslawita.

Krakovassa vietettiin 1879 suuri kansalaisjuhla Kraszewskin 50-vuotisen kirjailijatoimen johdosta, mutta epäillen Kraszewskin jättäneen ranskalaisille salaisia valtiollisia asiakirjoja Saksan hallitus panetti hänet 1883 vankeuteen, josta hänet kuitenkin vuoden päästä vapautettiin.

Kraszewskin työkyky oli ilmiömäinen: hän kirjoitti aina, missä paikassa ja missä oloissa hyvänsä, ja niin hänen teoksiaan onkin noin 600 nidosta. Harvinaisen joustavasti hän on liikkunut runouden, romaanin, historian, muinaistieteen ja monipuolisen yhteiskunnallisen toiminnan alalla. Innokkaana edistysmielisenä toimittajana hän vaikutti laajoihin piireihin kasvattavasti, ja vaikka hän ei ollut erityisen etevä taiteilijana, hän herätti kaunokirjailijana keskiluokassa laajempaa kirjallista harrastusta kuin kukaan muu puolalainen kirjailija häntä ennen.

Esimerkkejä hänen teoksistaan ovat romaanit ''Swiat i poeta'' (’Maailma ja runoilija’, 1839), ''Ulana'' (1843), ''Latarnia czarnoksieska'' (’Noitalyhty’, 1843), ''Ostap Bondarczuk'' (1848), ''Jaryńa'' (1850), ''Hrabina Kosel'' (’Kreivitär Kosel’ 1876), ''Morituri'', ''Resurrecturi'', runoteokset ''Anafielas'' (1840–1843), joka kuvaa Liettuan muinaisuutta, ja ''Hymny boleści'' (’Tuskan hymnejä’, 1857) sekä historialliset teokset: ''Wilno: od początków jego do roku 1750'' (’Vilnan historia vuoteen 1750’, 1840–1842) ja ''Polska w czasie trzech rozbiorów'' (’Puola kolmen jaon aikana’, 1873–1875). Wikipedian tuottama